KATOLISEN KIRKON KATEKISMUKSESTA
2258. ”Ihmiselämä on pyhä, koska se alusta alkaen liittyy ’Jumalan luovaan työhön’, ja se on aina erityissuhteessa Luojaan, ainoaan päämääräänsä. Jumala yksin on elämän Herra sen alusta loppuun asti: kukaan ei voi missään olosuhteissa vaatia itselleen oikeutta tuottaa suoranaisesti kuolemaa viattomalle ihmisolennolle, Jumalan luomalle ihmiselle.” Uskonopin kongregaation ohje Donum vitae, johdanto, 5.
I Ihmiselämän kunnioittaminen
PELASTUSHISTORIAN TODISTUS
2259. Raamattu ilmoittaa, kertoessaan Kainin tekemästä veljensä Abelin murhasta, että perisynnin seurauksena vihastuminen ja ahneus vaikuttavat ihmisessä hänen historiansa alusta alkaen. Ihmisestä on tullut lähimmäisensä vihollinen. Jumala tuo julki tämän veljesmurhan koko pahuuden: ”Mitä olet tehnyt! Veljesi veri huutaa minulle maasta. Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit” (1 Moos. 4:10–11).
2260. Jumalan ja ihmiskunnan välisen liiton läpi kulkee tieto ihmiselämästä Jumalan lahjana ja ihmisen kuolemaa tuottavasta väkivaltaisuudesta: ”Jokaisen, joka vuodattaa teidän verenne, minä vaadin tilille. … Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen” (1 Moos. 9:5–6). Vanha testamentti on aina pitänyt verta elämän pyhänä vertauskuvana (vrt. 3 Moos. 17:14). Tämä opetus on välttämätön kaikkina aikoina.
2261. Raamattu selventää viidennessä käskyssä annettua kieltoa: ”Älä aiheuta viattoman ja syyttömän kuolemaa” (2 Moos. 23:7). Viattoman tietoinen surmaaminen on raskas rikos ihmisen arvokkuutta, kultaista sääntöä ja Luojan pyhyyttä vastaan. Laki, joka sen kieltää, on yleisesti voimassa: se velvoittaa kaikkia ja jokaista, aina ja kaikkialla.
2262. Vuorisaarnassa Herra muistuttaa käskystä: ”Älä tapa” (Matt. 5:21) ja kieltää sen lisäksi vihastumisen, vihanpidon ja koston. Kristus vaatii opetuslapsiaan jopa kääntämään toisenkin poskensa (vrt. Matt. 5:22–26, 38–39) ja rakastamaan vihamiehiään (vrt. Matt. 5:44). Hän itse ei puolustanut itseään ja käski Pietarinkin pistää miekkansa tuppeen (vrt. Matt. 26:52).
OIKEUTETTU PUOLUSTAUTUMINEN
2263. Ihmisten ja yhteisöjen oikeutettu puolustautuminen ei ole poikkeus säännöstä, joka kieltää viattoman ihmisen tappamisen. ”Itseään puolustavan teolla voi olla kahdenlainen vaikutus: ensiksikin oma elämä pelastuu, toiseksi hyökkääjä saa surmansa.” (pyhä Tuomas Akvinolainen, Summa theologiae, II-II, 64, 7). ”Mikään ei estä sitä, ettei yhdellä teolla voisi olla kahta vaikutusta: niistä vain toinen on aiottu, toinen ei.” (sama, II-II, 64, 7).
2264. Rakkaus omaa itseä kohtaan pysyy yhtenä moraalin perusperiaatteena. Siksi on oikeutettua vaatia kunnioitusta omalle elämälle. Se, joka puolustaa elämäänsä, ei ole syyllinen murhaan silloinkaan, kun hänen on pakko antaa hyökkääjälle kuolettava isku: 2196 ”Jos ihminen käyttää itseään puolustaessaan enemmän väkivaltaa kuin on tarpeen, hän toimii vastoin lakia. Mutta jos hän torjuu hyökkäyksen käyttämällä väkivaltaa kohtuullisesti, hänen puolustautumisensa on lainmukaista (…) Ei ole pelastukselle välttämätöntä luopua kohtuullisesta puolustautumisesta sillä perusteella, ettei halua itse tappaa toista, sillä ihmisellä on suurempi velvollisuus pitää huolta omasta elämästään kuin toisen elämästä.” (Pyhä Tuomas Akvinolainen, Summa theologiae, II-II, 64, 7).
2265. Oikeutettu puolustautuminen ei ole ainoastaan oikeus, vaan se on niiden velvollisuus, joiden vastuulla on toisten elämä. Yhteisen hyvän puolustaminen vaatii, että laiton hyökkääjä saatetaan tilaan, jossa se ei voi tuottaa vahinkoa. Sen tähden niillä, joilla on laillinen valta, on myös oikeus käyttää ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” aseita heidän vastuulleen uskottua yhteisöä vastaan hyökkäävien torjumiseksi.
2266. Valtion toimenpiteet lopettaa ihmisten oikeuksia ja yhteiskunnan perussääntöjä vahingoittavan käyttäytymisen leviäminen vastaa yhteisen hyvän puolustamisen vaatimuksia. Laillisella julkisella vallalla on oikeus ja velvollisuus määrätä rikoksien raskautta vastaavia rangaistuksia. Rangaistuksen ensimmäisenä tavoitteena on rikoksen aiheuttaman epäjärjestyksen korjaaminen. Kun syyllinen hyväksyy rangaistuksen vapaaehtoisesti, rangaistuksesta tulee luonteeltaan sovittava. Sen lisäksi, että rangaistus puolustaa yleistä järjestystä ja ihmisten turvallisuutta, sillä on myös parantava tarkoitus: mikäli mahdollista, sen tulee edistää syyllisen ojentumista.
2267. Kirkon perinteinen opetus – edellyttäen, että syyllisen henkilöllisyys ja vastuullisuus on täysin selvitetty – ei sulje pois turvautumista kuolemantuomioon, jos se on ainoa keino suojella tehokkaasti ihmiselämää laittomalta hyökkääjältä.
Kuitenkin jos muut keinot riittävät puolustamaan ja suojelemaan ihmisten turvallisuutta, julkisen vallan tulee käyttää vain näitä keinoja, koska ne vastaavat paremmin yhteisen hyvän konkreettisia edellytyksiä ja ihmispersoonan arvokkuutta.
Seurauksena niistä mahdollisuuksista, joita valtiolla nykyään on estää tehokkaasti rikoksia, saattamalla rikoksen tehnyt kyvyttömäksi aiheuttamaan vaaraa – ottamatta tältä lopullisesti pois mahdollisuutta sovittaa rikoksensa – , ne tapaukset, joissa syyllisen teloittaminen on ehdoton välttämättömyys, ovat tosiasiallisesti ”hyvin harvinaisia tai käytännöllisesti katsoen niitä ei ole”. (Johannes Paavali II, ensyklika Evangelium vitae, 56).
TAHALLINEN TAPPAMINEN
2268. Viides käsky kieltää välittömän ja tahallisen tappamisen raskaana syntinä. Murhaaja ja hänen vapaaehtoiset avustajansa tekevät taivaaseenhuutavan synnin. (vrt. 1 Moos. 4:10). Lapsenmurha, veljesmurha, vanhempien murha ja puolison murha ovat erityisen raskaita rikoksia, koska ne repivät rikki ihmistenväliset luonnolliset siteet. Geneettisen perimän tai yhteiskunnan terveyden vaaliminen eivät mitenkään oikeuta murhaan, eivät edes silloin, kun julkinen valta siihen käskee.
2269. Viides käsky kieltää myös tuottamasta tahallisesti, vaikkakin epäsuorasti ihmiselle kuoleman. Moraalilaki kieltää saattamasta ketään ilman vakavaa syytä kuolemanvaaralle alttiiksi sekä epäämästä apua vaarassa olevalle
ihmiselle. Ihmisyhteisö tekee kauhistuttavan vääryyden ja raskaan rikoksen salliessaan nälänhädän surmata ihmisiä, ponnistelematta tilanteen korjaamiseksi. Korkoja ja tuottoa metsästävät keinottelijat, jotka aiheuttavat lähimmäisilleen nälkää ja kuolemaa, tekevät epäsuorasti murhan; he ovat siitä vastuussa. (vrt. Aam. 8:4–10.)
Tahattomasti aiheutettua ihmisen kuolemaa ei lueta moraalisesti aiheuttajan syyksi. Mutta raskaaseen rikokseen syyllistyy se, joka toimii ilman asiallista syytä niin, vaikka tahattomastikin, että sen seurauksena ihminen kuolee.
ABORTTI
2270. Ihmiselämää on ehdottomasti kunnioitettava ja suojeltava sikiämishetkestä alkaen. Ihmisolennolle on tunnustettava ihmisen oikeudet jo sen olemassaolon ensimmäisenä hetkenä. Näihin oikeuksiin kuuluu jokaisen viattoman olennon oikeus elää. (vrt. Uskonopin kongregaation ohje Donum vitae 1, 1.)
”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni” (Jer. 1:5). ”Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa” (Ps. 139:15).
2271. Kirkko on julistanut ensimmäisistä vuosisadoista alkaen, että abortin tekeminen on moraalisesti paha teko. Tämä oppi ei ole muuttunut, se on muuttumaton. Varsinainen abortti, ajateltiinpa se päämääräksi tai keinoksi, on raskas rikos moraalilakia vastaan: ”Älä tee aborttia äläkä surmaa vastasyntynyttä.” (Didache, 2, 2: SC 248, 148; vrt. Epistula Pseudo Barnabae, 19, 5: SC 172, 202; Epistula ad Diognetum, 5, 6: SC 33, 62; Tertullianus, Apologeticum, 9, 8: PL 1, 371–372.) ”Jumala, elämän Herra, on nimittäin uskonut ihmisille elämän säilyttämisen korkean tehtävän, joka on täytettävä ihmisen arvokkuutta vastaavalla tavalla. Elämää on siis suojeltava mitä huolellisimmin aina sikiämisestä saakka. Abortti ja lapsenmurha ovat hirvittäviä rikoksia.” (Vatikaanin II kirk.kok., pastoraalikonstituutio Gaudium et spes, 51.)
2272. Tarkoituksellinen myötävaikutus aborttiin on raskas rikos. Kirkko säätää tästä ihmiselämää vastaan kohdistuvasta rikoksesta kirkkolain rangaistuksena ekskommunikaation. ”Se joka teettää itselleen abortin, joka toteutuu, on kirkon laissa säädetyin ehdoin ekskommunikaation alainen latae ” (vrt. CIC, kaanonit 1323–1324.) sententiae” (CIC, kaanon 1398) eli ”jo tekemällä tämän teon” (CIC, kaanon 1314). Tällöin kirkko ei halua viedä tilaa laupeudelta. Kirkko osoittaa kuitenkin selvästi, kuinka raskas rikos tehty abortti on ja kuinka sillä aiheutetaan korvaamaton vahinko viattomana surmatulle lapselle, hänen vanhemmilleen ja koko yhteiskunnalle.
2273. Jokaisen viattoman ihmisen peruuttamaton oikeus elää muodostaa yhteiskunnan ja sen lainsäädännön peruselementin. 1930 ”Maallisen yhteiskunnan ja poliittisen vallan on … tunnustettava ihmisen luovuttamattomat oikeudet ja kunnioitettava niitä. Nämä inhimilliset oikeudet eivät ole riippuvaisia yksilöstä itsestään tai hänen vanhemmistaan. Ne eivät ole yhteiskunnan ja valtion tekemiä myönnytyksiä, vaan ne kuuluvat ihmisluontoon ja ovat ihmiselle luontaisia sen luovan aktin ansiosta, josta hän on saanut alkunsa. Näiden perusoikeuksien joukossa on mainittava jokaisen ihmisolennon oikeus elää ja säilyttää ruumiillinen koskemattomuutensa sikiämishetkestä kuolemaan saakka.” (Uskonopin kongregaation ohje Donum vitae, 3.)
”Samalla hetkellä, kun laki riistää joltakin ihmisryhmältä suojan, joka yhteiskunnallisen lainsäädännön tulee heille antaa, valtio kieltää kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuden lain edessä. Kun valtio ei asetu puolustamaan jokaisen kansalaisen ja erityisesti kaikkein heikoimpien oikeuksia, lakiin pohjautuvia valtion perustuksia horjutetaan (…) Seurauksena siitä kunnioituksesta ja suojasta, joka tulee taata syntymättömälle lapselle sikiämisen hetkestä alkaen, lain on säädettävä asianmukainen rangaistus jokaisesta tietoisesta lapsen oikeuksien loukkaamisesta.” (Uskonopin kongregaation ohje Donum vitae, 3).
2274. Koska sikiötä on kohdeltava jo sikiämisestä lähtien persoonana, sen koskemattomuus on mahdollisuuksien mukaan turvattava ja sitä on hoidettava ja sen vammat parannettava samoin kuin kenen tahansa ihmisolennon.
Syntymää edeltävä diagnostiikka on moraalisesti sallittua, jos se ”kunnioittaa ihmisalkion ja sikiön elämää ja loukkaamattomuutta ja suuntautuu sen turvaamiseen ja parantamiseen yksilönä… Moraalilaki vastustaa kuitenkin vakavasti tällaista diagnoosia, jos siihen ryhdytään ajatellen abortin mahdollisuutta tuloksista riippuen … Diagnoosi ei saa merkitä kuolemantuomiota.” (sama, 1, 2.)
2275. ”Luvallisina on pidettävä niitä alkioihin kohdistuvia hoitotoimia, jotka kunnioittavat alkion elämää ja loukkaamattomuutta ja joihin ei sisälly kohtuuttomia riskejä vaan jotka tähtäävät parantamiseen, terveydentilan kohentamiseen ja alkion yksilölliseen elossa pysymiseen.” (sama, 1, 3.) ”On epämoraalista tuottaa ihmisalkioita, jotka on tarkoitettu käytettäväksi ’biologisena materiaalina’.” (sama, 1, 5.) ”Jotkin yritykset vaikuttaa kromosomeihin tai geeneihin eivät ole terapeuttisia vaan tähtäävät sellaisten ihmisolentojen tuottamiseen, jotka on valittu sukupuolen tai muiden ennalta määrättyjen ominaisuuksiensa perusteella. Nämä toimenpiteet ovat ristiriidassa ihmisen persoonan arvokkuuden, hänen koskemattomuutensa ja hänen ainutkertaisuutensa ja ei-toistettavissa olevan identiteettinsä kanssa.” (Uskonopin kongregaation ohje Donum vitae, 1,6.)
EUTANASIA
2276. Ihmiset, jotka ovat sairauden tai iän kuluttamia tai heikentämiä, tarvitsevat erityistä huomioonottamista. Sairaita ja vammaisia on tuettava, jotta he voisivat viettää mahdollisimman normaalia elämää.
2277. Välitön eutanasia merkitsee sitä, että vammaisilta, sairailta tai kuolevilta ihmisiltä riistetään elämä mitä tahansa perustetta käyttäen. Sitä ei voida moraalisesti hyväksyä.
Näin siis kärsimyksen lopettamiseksi tehty toimenpide tai sen poisjättäminen, jonka tarkoituksena on aiheuttaa kuolema tai joka itsessään saa sen aikaan, on murha ja raskaasti ihmispersoonan arvokkuuden vastainen ja loukkaa elävälle Jumalalle, ihmisen Luojalle, kuuluvaa kunnioitusta. Erheellinen ratkaisu, johon ihminen voi päätyä hyvässä tarkoituksessa, ei muuta tällaisen surmaamisteon luonnetta, joten se on aina kielletty ja poissuljettava.
2278. Lääkinnällisesti raskaiden, vaarallisten, poikkeuksellisten tai odotettuihin tuloksiin verrattuna kohtuuttomien hoitotoimien keskeyttäminen voi olla oikeutettua. Tällöin on kyseessä ”ylimitoitetun hoitoideologian” torjuminen. Silloin ei haluta aiheuttaa kuolemaa vaan hyväksytään se, ettei kuolemaa voida estää. Potilaan itsensä on tehtävä asiassa ratkaisu, jos hän vain kykenee siihen; muussa tapauksessa sen tekevät siihen laillisesti oikeutetut henkilöt. Tällöinkin on aina kunnioitettava potilaan järjissään ilmaisemaa tahtoa ja hänen laillisia etujaan. (vrt. Uskonopin kongregaation julistus Jura et bona.)
2279. Silloinkaan, kun kuolema kaikesta päätellen on jo lähellä, ei saa keskeyttää hoitoa, joka sairaalle ihmiselle tavallisesti annetaan. Kipua lievittävien aineiden käyttö kuolemaa lähestyvän sairaan olon helpottamiseksi, vaikka siihen liittyisi vaara elämän lyhentymisestä, voi olla moraalisesti ihmisen arvokkuuden mukaista, jos kuolemaa ei ole suoranaisesti tahdottu, ei päämääränä eikä välineenä, vaan ainoastaan ennalta nähtynä ja väistämättömäksi hyväksyttynä. Kuolevan hoito on esikuvallinen muoto lähimmäisenrakkautta; siitä syystä tätä hoitomuotoa on edistettävä.
ITSEMURHA
2280. Jokainen ihminen on elämästään vastuussa Jumalalle, joka on sen hänelle lahjoittanut. Jumala on ja pysyy elämän korkeimpana Herrana. Olemme velvolliset ottamaan elämän kiitollisina vastaan ja säilyttämään sen hänen kunniakseen ja sielumme pelastukseksi. Olemme ainoastaan Jumalan meille uskoman elämän vaalijoita, emme sen omistajia. Emme saa käsitellä elämäämme mielivaltaisesti.
2281. Itsemurha on ihmisen luonnollista elämänsä varjelemisen ja säilyttämisen taipumusta vastaan. Se on vakavasti oikeaa itsensä rakastamista vastaan.
Itsemurha loukkaa myös lähimmäisenrakkautta, sillä se repii epäoikeudenmukaisesti rikki siteet perheeseen, kansakuntaan ja ihmiskuntaan, joita kohtaan meillä on aina omat velvollisuutemme. Lisäksi itsemurha sotii elävään Jumalaan kohdistuvaa rakkautta vastaan.
2282. Jos joku tekee itsemurhan asettaakseen sen esikuvaksi erityisesti nuorisolle, hän syyllistyy vakavaan pahennukseen. Vapaaehtoinen avun antaminen itsemurhaan on vastoin moraalilakia.
Vakavat psyykkiset häiriöt, tuskaisuus ja kohtalon iskuihin, kipuihin ja kidutukseen kohdistuva pelko voivat vähentää itsemurhan tehneen vastuuta.
2283. Emme saa olla epätoivoisia niiden ihmisten ikuisesta pelastumisesta, jotka ovat itse aiheuttaneet kuolemansa. Ihmisellä voi olla tilaisuus pelastavaan katumukseen tavoilla, jotka Jumala yksin tuntee. Kirkko rukoilee niiden ihmisten puolesta, jotka ovat riistäneet hengen itseltään.
II Ihmisen arvokkuuden kunnioittaminen
TERVEYDEN KUNNIOITTAMINEN
2288. Elämä ja terveys ovat Jumalan meille uskomia arvokkaita hyvyyksiä. Meidän tulee pitää niistä järkevästi huolta ja ottaa samalla huomioon myös toisten tarpeet ja yhteinen hyvä.
Kansalaisten terveydestä huolehtiminen vaatii, että yhteiskunta auttaa osaltaan luomaan sellaiset olemassaolon edellytykset, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden kehittää itseään ja saavuttaa kypsyyden eli joissa heillä on ravinto ja vaatetus, asunto, terveydenhoitopalvelut, perussivistys, työtä ja sosiaalinen apu.
2289. Vaikka moraalioppi kehottaakin kunnioittamaan ruumiillista elämää, se ei pidä sitä absoluuttisena arvona. Se vastustaa uuspakanallista käsitystä, joka pyrkii palvomaan ruumista, uhraamaan sille kaikkensa ja jumaloimaan ruumiillista täydellisyyttä ja menestystä urheilussa. Valikoimalla vahvat erilleen heikoista tämä ajattelutapa voi johtaa inhimillisten suhteiden kieroutumiseen.
2290. Kohtuullisuuden hyve auttaa välttämään kaikenlaista kohtuuttomuutta ravinnon, alkoholin, tupakan ja lääkkeiden nauttimisessa. Se joka juopuneena tai vauhdin hurmassa vaarantaa toisten tai oman turvallisuutensa teillä, vesillä tai ilmassa, tekee raskaan synnin.
2291. Huumeiden käyttäminen vahingoittaa vakavasti terveyttä ja koko ihmiselämää. Lääkinnällistä käyttöä lukuunottamatta se on raskas moraalinen rikkomus. Huumeiden salainen valmistaminen ja kauppaaminen ovat pahennusta aiheuttavaa toimintaa; ne ovat välitöntä yhteistyötä pahassa, koska ne houkuttelevat moraalilain vastaisiin raskaisiin rikkomuksiin.
IHMISPERSOONAN KUNNIOITTAMINEN JA TIETEELLINEN TUTKIMUS
2292. Yksilöillä tai ihmisryhmillä tehdyt lääketieteelliset ja psykologiset kokeet voivat auttaa parantamaan sairaita ja korjaamaan yleistä terveydentilaa.
2293. Tieteellinen perustutkimus ja soveltava tutkimus ovat selvä osoitus ihmisen herruudesta luomakunnassa. Tiede ja tekniikka ovat arvokkaita välineitä, kun ne asetetaan ihmisen palvelukseen ja kun ne edistävät kaikkien kokonaisvaltaista kehittymistä ja hyvinvointia.
Ne eivät kuitenkaan kykene itsestään käsin ilmaisemaan olemassaolon ja inhimillisen edistyksen tarkoitusta. Tiede ja tekniikka ovat olemassa ihmistä varten; niiden synty ja kehittyminen ovat ihmisen työn tulosta. Näin tieto niiden perimmäisestä päämäärästä ja rajoista löytyy ihmispersoonasta ja hänen moraalisista arvoistaan.
2294. On illusorista väittää, että tieteellinen tutkimus ja sen sovellutukset ovat moraalisesti neutraaleja. Myöskään ne kriteerit, jotka ohjaavat tutkimuksen suuntaa, eivät ole johdettavissa yksinkertaisesti teknisestä tehokkuudesta tai joillekin koituvasta hyödystä eivätkä toisten vahingoksi vallitsevista ideologioista, mikä olisi vielä pahempaa. Tiede ja tekniikka vaativat oman sisäisen merkityksensä mukaisesti ehdotonta perustavanlaatuisten moraalisten kriteerien kunnioittamista. Niitä on käytettävä ihmisen, hänen luovuttamattomien oikeuksiensa, hänen toden ja kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa palvelukseen Jumalan suunnitelman ja tahdon mukaisesti.
2295. Ihmisillä suoritetut tutkimukset ja kokeet eivät anna oikeutta mihinkään toimiin, jotka itsessään sotivat ihmisen arvokkuutta ja moraalilakia vastaan. Kyseisten henkilöiden nimenomainen suostumuskaan ei oikeuta sellaisiin toimiin. Ihmisellä suoritettu koe on moraalisesti luvaton, jos se asettaa hänen elämänsä tai fyysisen ja psyykkisen koskemattomuutensa olosuhteisiin nähden liian suurille tai väistämättömille vaaroille alttiiksi. Tällaiset kokeet sotivat ihmisen arvokkuutta vastaan varsinkin silloin, kun ne suoritetaan asianomaisen tietämättä tai ilman hänen tai hänestä vastuuta kantavien suostumusta.
2296. Elinsiirrot ovat sopusoinnussa moraalilain kanssa silloin, kun luovuttajalle koituvat psykologiset vaarat ja riskit ovat hyväksyttävässä suhteessa siihen hyvään nähden, jota tavoitellaan vastaanottajalle. Elinten lahjoittaminen kuoleman jälkeen on jalo ja ansiokas teko, ja sitä voidaan suositella ilmauksena ihmisten välisestä solidaarisuudesta. Se ei kuitenkaan ole moraalisesti hyväksyttävää, jos luovuttaja tai hänen edustajansa ei ole antanut selkeää suostumustaan toimenpiteelle. Lisäksi ei ole moraalisesti hyväksyttävää aiheuttaa elämää vahingoittavaa pysyvää vammaa tai kuolemaa silloinkaan, kun tavoitteena on toisen ihmisen kuoleman lykkääminen.
RUUMIILLISEN KOSKEMATTOMUUDEN KUNNIOITTAMINEN
2297. Ihmisryöstöt ja panttivankien ottaminen levittävät ympärilleen kauhua ja niillä uhkaaminen aiheuttaa uhreille sietämätöntä painetta. Ne molemmat ovat moraalisesti tuomittavia. Terrorismi uhkaa, haavoittaa ja tappaa erottelematta, ja on raskas rikos oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta vastaan. Kidutus, jossa käytetään ruumiillista ja henkistä väkivaltaa tunnustuksen puristamiseksi, syyllisten rankaisemiseksi, pelon herättämiseksi vastustajissa tai vihan tyydyttämiseksi, sotii ihmisen ja ihmisarvon kunnioittamista vastaan. Nimenomaisesti tahdotut viattomien ihmisten amputoinnit, silpomiset tai steriloinnit sotivat moraalilakia vastaan, paitsi jos selkeät terapeuttiset syyt puhuvat niiden puolesta. (vrt. Pius XI, ensyklika Casti connubii: DS 3722–3723.)
2298. Menneinä aikoina ovat myös lailliset hallitukset käyttäneet yleisesti julmia toimenpiteitä pitääkseen yllä lakia ja järjestystä, usein ilman kirkon paimenten vastustusta; hekin usein omaksuivat omissa oikeusistuimissaan roomalaisen lain kidutusta koskevat säädökset.
Näistä valitettavista tapahtumista huolimatta kirkko on aina opettanut lempeyttä ja laupeutta ja kieltänyt papistoa vuodattamasta verta. Meidän aikanamme on yleisesti oivallettu, että julmat toimenpiteet eivät ole välttämättömiä julkisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja että ne eivät vastaa laillisia ihmispersoonan oikeuksia, vaan päinvastoin johtavat kaikkein pahimpiin ihmisarvon loukkauksiin. On tehtävä kaikki mahdollinen niiden poistamiseksi. Niin uhrien kuin kiduttajienkin puolesta on rukoiltava.
VAINAJIEN KUNNIOITTAMINEN
2299. Kuolevien tulee saada osakseen huolenpitoa ja hoitoa, jotta he voisivat elää jäljellä olevan aikansa arvokkaasti ja rauhassa. Omaisten tulee tukea heitä rukouksillaan. Heidän on muistettava pitää huoli siitä, että sairaat saavat sopivalla hetkellä sakramentit, jotka valmistavat heitä kohtaamaan elävän Jumalan.
2300. Vainajan ruumista tulee käsitellä kunnioittavasti ja rakastavasti ylösnousemuksen uskossa ja toivossa. Kuolleiden hautaaminen on ruumiillinen laupeuden työ, (vrt. Tob. 1:16–18) joka kunnioittaa Jumalan lapsia, Pyhän Hengen temppeleitä.
2301. Ruumiinavaus oikeuden tutkintoa tai tieteellistä tutkimusta varten on moraalisesti sallittu. Elimen luovutus, josta ei peritä korvausta, on kuoleman jälkeen sallittua ja voi olla ansiokastakin. Kirkko sallii ruumiin tuhkaamisen, jos sillä ei tahdota tehdä uskoa ruumiin ylösnousemukseen kyseenalaiseksi. (vrt. CIC, kaanon 1176, § 3.)
LYHYESTI
2319. Jokainen ihmiselämä on sikiämisen hetkestä kuolemaan saakka pyhä, sillä Jumala on tahtonut ihmisen hänen itsensä tähden ja on luonut hänet elävän ja pyhän Jumalan kuvaksi ja kaltaisuuteen.
2320. Ihmisen tappaminen rikkoo raskaasti ihmispersoonan arvokkuutta ja Luojan pyhyyttä vastaan.
2321. Tappamisen kieltäminen ei kumoa oikeutta tehdä epäoikeudenmukaista hyökkääjää vaarattomaksi. Oikeutettu puolustautuminen on toisten elämästä tai yhteisestä hyvästä vastuuta kantaville painava velvollisuus.
2322. Lapsella on sikiämisestään alkaen oikeus elää. Varsinainen abortti, ajateltiinpa sitä päämääräksi tai keinoksi, on ”häpeätahra”, (vrt. Vatikaanin II kir.kok., pastoraalikonstituutio Gaudium et spes 27) vakavasti moraalilain vastainen teko. Kirkko langettaa tästä ihmiselämää vastaan tehdystä rikoksesta rangaistuksena ekskommunikaation.
2323. Koska sikiötä on sikiämisestään alkaen kohdeltava persoonana, sen koskemattomuutta täytyy varjella ja sitä on hoidettava ja tarvittaessa parannettava niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä.
2324. Harkittu eutanasia on murha, tapahtukoon se missä muodossa tai millä perusteella tahansa. Se on vakava teko ihmisen arvokkuutta vastaan ja elävälle Jumalalle, ihmisen Luojalle, osoitettavaa kunnioitusta vastaan.